Bloggaajana Eliisa Alatalo 

Tämän vuoden edustajisto kokoustelee ilmeisesti viimeistä kertaa maanantaina, jolloin päätetään ensi vuoden toiminnan ja talouden painopisteet. Maanantain kokous, kuten muutkin edustajiston kokoukset, ovat julkisia, joissa jäsenillä on puhe- ja läsnäolo-oikeus. Kokousmateriaali vaan ei ole jaossa kaikille julkisesti vaan pelkästään edustajiston jäsenille. Tähän voisimme ajaa muutosta.

Puvi on tekemässä kokouksessa parikin uutta esitystä toiminta- ja taloussuunnitelmaan. Esitämme 0,7 prosentin siivua kokonaisbudjetista kehitysyhteistyöhön ja kehitysyhteistyön aloittamista lähialueiden (naapurimaat) opiskelijajärjestöjen kanssa. Lisäksi ajamme tasapuolisempaa opiskelijatoiminnan tukemista, kasvispainotteisempaa ruokaa tapahtumiin, julkisten palveluiden puolustamista ja järkevää jäsentutkimusta.

Huomenna illalla on ilmeisesti hallitusneuvottelut eivätkä hallitusneuvottelijat ole osallistuneet keskusteluun neuvotteluperusteista eikä esityksiä hallituksen jäseniksi ole tullut. Tuntuu tutulta, tilanne on ollut samankaltainen monta vuotta. Opiskelijatoiminta ei meidän hyvästä toiminnasta huolimatta ole vetovoimaista. Uskon kuitenkin, että hallitus saadaan kasaan ensi vuodeksi, mutta varmasti aivan viime tipassa.

Mikäli OSAKO panostaisi moniarvoiseen opiskelijatoimintaan enemmän, syntyisi Oamkiin lisää opiskelijatoimintaa, josta aktiiveja riittäisi myös hallitukseen paremmin. Nyt juntturat jumittavat kahdenlaisen opiskelijatoiminnan tukemisessa, joista toisesta ei kasva uutta toimintaa (projektiavustukset) ja koulutusalajärjestötuet, joista ei kasva moniarvoista opiskelijatoimintaa (epäpolitisoivaa ja piilopoliittista opiskelijatoimintaa). Olisi hienoa saada tämä asia kuntoon ilmeisesti viimeissä kokouksessa, johon opiskelijatoiminnassa osallistun.

Editoimaton äänitiedosto viime kuun lopulla pidetystä perustulo-aiheisesta seminaarista on kuunneltavissa täältä. Editoimme materiaalin kuunneltavaan muotoon tällä viikolla.

Vaalit lähestyvät loppuaan. Ensi yönä äänestysaika loppuu ja huomenna iltapäivällä neljän aikaan vaalilautakunta julkistaa tulokset. Oamkin punavihreät opiskelijat kutsuvat kannattajat juhlimaan kanssaan heti viiden jälkeen jonnekin keskustan baareista (Otossa maksullista improteatteria seitsemästä eteenpäin). Ota yhteys Eliisaan: 044 511 2134.

 Oamkissa vaalit vielä jatkuvat, mutta keskiviikkoiltana päättyneet ylioppilaskuntien vaalit kantoivat punavihreää hedelmää.

Suurin vaalivoittaja oli ehdottomasti vasemmisto-opiskelijat ja suurin häviäjiä oli vihreät, vaikka he pysyttelivätkin toiseksi suurimpana poliittisena ryhmänä. Vaalien tulos parhaimmin esillä täällä. Oamkin puvilaiset onnittelevat toverijärjestöjen hienoa tulosta!

Tänään julkaistiin myös Iltasanomissa erään hävinneen porvarittaren kiukuttelut koko kansalle. Että heillekö kuuluisi tietyt paikat äänestäjistä huolimatta? Porvaritar piiloutuu vastauksissaan imagomarkkinoinnin taakse. Eikö ole jo aika selvää, että tuhokapitalismin kannattaminen, itsekeskeinen ja säälimätön ihmiskuva sekä suoranainen kusetus vihdoin alkavat jo vaikuttaa vaalituloksissa?

Edit: pahoja asiavirheitä

Bloggaajana Riikka Säärelä

Täytyy varoa, etten nyt sorru käsityöbloggaukseen: syystalvella luokseni ajautuu kaikenlaista jännää materiaa, kuten vanhoja huopia ja yli jääneitä lankakeriä. Kirpparilla myydään hassun mallisia XXL-kauluspaitoja, joissa on ihana ja käyttökelpoinen kangas. Reilu neljäsosa KIR6-ryhmästä neuloo koko ajan. Kaupallisten aineiden opettajille on selitettävä aina uudestaan, että neulominen auttaa keskittymään opetukseen, ja sitä paitsi teemme sitä aivan hipihiljaa.

Aatteet ja harrastukset eivät kuitenkaan ole opiskelusta erillinen asia. Opiskelijoille tulisi tarjota tiloja ja mahdollisuuksia tavata myös harrastusten ja keskustelun merkeissä. Jos vaikenemme koulussa asioista, jotka ovat meille tärkeitä, muut eivät opi tuntemaan meitä. Menetämme itsekin mahdollisuuden tutustua erilaisiin ajatuksiin. Tiesittekö, että meitä oamkilaisia (opiskelijoita) on noin 9 000? Isossa joukossa harrastusta ja maailmankuvaa on takuulla laidasta laitaan - sekä niitä sielunsukulaisia että aivan erilaisia! Yhteensä meillä on paljon tietoa eri aloista, aatteista sekä erilaisista kulttuureista. Tämän tietotaidon jakamisesta koituisi ilmeinen hyöty työelämällekin. Kulttuurien ja katsantokantojen tuntemus on osa ammattitaitoa, ja on tärkeää tutustua myös oman alan kritiikkiin.

Meillä on jo nyt hienoja vappuriehoja ja muita kosteita opiskelijatapahtumia. Myös opiskelijaliikunta tarjoaa mahdollisuuksia harrastaa yhdessä. Koulutusohjelmat ja vuosiryhmät jakavat ihmisiä jo luonnostaan erilaisiin kuppikuntiin ja marttakerhoihin, ja tupakkapaikallakin näyttää syntyvän jonkinlaista jutustelua. Mutta riittävätkö nämä pohjaksi keskustelukulttuurille? Viime viikolla perustuloseminaarin pullakahveilla eräs keskustaopiskelija kiteytti hyvin tämänhetkisen tilanteen: puhumme kyllä samoista asioista, mutta aivan eri kielellä. Ajatukset saattaisivat monessa asiassa kohdatakin, mutta Oamk-opiskelijoilta puuttuu yhteisen keskustelun perinne.

Pohdin tässä, millä eri tavoilla voisimme osallistua ja osallistaa. Saisimmeko lisää yhteisiä tiloja opiskelijoille? Missä viettäisimme pitkät "vaparit" eli hyppytunnit? Voisiko opiskelussa käyttää lukupiirejä? Voisiko vaikkapa opiskelijakahvilaan tuoda esittävää taidetta?

Ja niistä käsitöistä vielä. Haluaisin jossain vaiheessa perustaa kierrätysperiaatteella toimivan käsityökerhon. Siellä tehtäisiin omia töitä, juteltaisiin, vaihdeltaisiin pikku tilkkuja ja nappeja sekä muutettaisiin iskän tahi kumppanin kaapeista vietyjä paitoja tunnistamattomaan muotoon. Asiasta kiinnostuneet, sanokaa hip! Myös itse aihetta saa mielellään kommentoida.

Bloggaajana Eliisa Alatalo

Ensi yönä lähtevät vaalilipukkeet eli linkit OSAKOn jäsenten sähköposteihin, jotta väki pääsee äänestämään edarivaaleissa. Odotan linkkiä itsekin, koska haluan jo tarttua muiden ehdokkaiden esiin nostamiin linjauksiin ja väittämiin.

Viime vuonna saimme aikaan aika ärhäkän vaaliväittelyn toisen vaaliliiton blogikommenteissa. Olisipa vastaava mahdollisuus avautunut tänäkin vuonna. Poliittisen debatin taso on suorastaan surkea. Pelkäävätkö vaalissa ehdolla olevat tuoda mielipiteitään esiin? Luotetaanko tässä vaalissa, että kyllä ne kaverit äänestävät?

Tänään olimme Sosiaali- ja terveysalan yksikössä jakamassa vaalimateriaalia ja jututtamassa ihmisiä. Sotelaisia oli helppo lähestyä ja moni jäikin juttelemaan muun muassa opintotuesta. Eniten vaaleista olivat kiinnostuneet aikuisemmat opiskelijat. Luulisin, että varttuneemmat opiskelijat sekä kv-opiskelijat ovat ilahtuneita siitä, että joku edes viitsii heillekin vaaleista kertoa. Moni ei edes tiennyt voivansa äänestää.

Eilen järjestetyssä Oamkin punavihreiden opiskelijoiden houstaamassa perustulo-semmassa keskusteltiin perustulon tausta-ajatuksista tiiviin kuulijakunnan kanssa. Aiemmin päivällä Oulun punavihreiden opiskelijoiden jäsenistä koostunut vaaliliitto piti Liiketalouden yksikössä ständiä ja jakoi propagandaa ja nuudelipusseja opiskelijoille.

Liiketalouden yksikön opiskelijat eivät useista yrityksistä huolimatta antautuneet kapitalismin pohdiskelulle tai opiskelijapolitiikalle. Punavihreä vaaliliitto keskittyikin yleiseen "Hei, nyt on vaalit" -tiedottamiseen ja hymyilemiseen. Vastaavanlaiset städit järjestetään maanantaina Sosiaali- ja terveysalan yksikössä ja mahdollisesti tiistaina Tekniikan ja Kulttuurin kampuksella.

Vaaliliitto seuraa myös vaaliohjeiden noudattamista. Liiketalouden opiskelijayhdistyksen pyynnön mukaisesti heidän ilmoitustauluilleen ei saisi laittaa vaaliliittojen mainoksia. Tällä ilmoitustaululla oli kuitenkin keskustaopiskelijoiden mainos vastoin opiskelijayhdistyksen pyyntöä. 

Bloggaajana Olli Kohonen 

Tulipa sitten lähdettyä näihinkin vaaleihin ehdokkaaksi vielä ns. vanhoilla päivillä ja kertaalleen jo opiskelija-aktiviteeteissa tolskattuaan. Niistä touhuista oppi ainakin yhden asian, nimittäin sen, että opiskelijoita edustavat aktiivit ja ns. riviopiskelijat ovat todella kaukana toisistaan. Kaiken maailman edustajistovaalit ja vastaavat eivät voisi vähempää kiinnostaa tavista.

Vaikka aina puhutaan läpinäkyvyydestä, tarpeesta nostaa äänestysprosenttia, tuoda päätöksiä lähemmäksi ruohonjuuritasoa ja muita hevonpaskabingon voittokorista esiin nousevia fraaseja, niin harvoin mitään tapahtuu. 

Se taitaa melko lailla johtua siitä, että suurinta osaa opiskelijapäättäjistä kiinnostaa ennen kaikkea oman tulevaisuuden pönkkääminen, luottamustehtävälistan kasvattaminen, olematon päteminen turhanpäiväisyyksillä ja erinäinen mielistely vähäistenkin satraappien suuntaan. Eli todetaan kuten Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen tässä videossa.

Jos opiskelijapäättäjätkin käytettäisivät aikansa ja voimansa siihen, että tiedotusta, viestintää ja kansanvallan toteuttamista parannettaisiin, voisi sitä tavista kiinnostaa politiikkaa huomattavasti enemmän.

Punavihreät eivät mielistele suuria herroja tai rouvia eivätkä pöllyytä hiekkaa laatikolla, vaan ajattelevat taviksen parasta. Meille me on aina takuuvarmasti tärkeämpi juttu kuin minä. 

Bloggaajana Pekka Leviäkangas 

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Pieni Pupu oli juuri saanut jäsenaloitteen lähetettyä ryhmän johtajalleen oikoluettavaksi. Sade piiskasi Pienen Pupun soluasunnon ikkunaa ja jossain kaukana ulvoi mäyrä. Kohta Pienen Pupun noin viisi vuotta vanha kännykkä soi ja samalla ilmaisi akun loppuvan hetkellä millä hyvänsä. Ennen puhelimeen vastaamista Pieni Pupu kytki puhelimen kolmesta kohtaa poikki jyrsittyyn ja kolmesta kohtaan paikattuun laturiin.

Puhelimen toisessa päässä oli Suur Pupu, joka hengästyneenä selitti Takametsän Eläinten hallituksen juonivan kaameita asioita. Hallitus aikoi myydä kaikki porkkanat Sivumetsän Koiruleille pilkkahintaan! Kaikki mistään mitään tietävät tietävät, että hallituksen jäsenistä neljä kuudesta toimi myös Sivumetsän Koiruleiden hallituksessa.

Jotain täytyi siis tehdä! Hetkeäkään hukkaamatta Pieni Pupu laati kirjeen, jossa tiedusteltiin muiden Takametsän Eläinten edustajiston suhtautumista tällaiseen toimintaan, ja että olisiko hallitukselle syytä esittää väkevä välikysymys! Sillä välin Suur Pupu laati lehdistötiedotteen jonka lähetti kaikille riippumattomille medioille.

Eikä aikaakaan kun hallitus oli kaadettu ja porkkanat pysyivät laarissa, kaikkien pupujen, mäyrien, porojen, kettujen, kissojen ja hylkeiden syötävinä. Mutta niin kuin aina kaikilla toimenpiteillä on myös seurauksensa! Nyt Takametsän Eläimet tarvitsivat uuden hallituksen. Se on taas aivan eri tarina joskus toisten kerrottavaksi.

Mutta mitä kummaa, näin tapahtuu meilläkin! 

Bloggaajana Eliisa Alatalo 

Edustajistovaalitohina on lähtenyt ympäri Suomea käyntiin. En löytänyt moniltakaan sivuilta kunnollisia tietoja ehdokkasta tai ehdokaslistoista. Vaaleista tiedottaminenkin oli vähän niin ja näin. Oma opiskelijakuntani on sentään julkaissut tiedot ajallaan ja opiskelijalehtemme tarjoaa opiskelijoille vaalikoneenkin äänestyspäätöksen tueksi. Lisäksi loppuviikosta ilmestyvä opiskelijalehti kertoo vaaleista kaiken oleellisen.

Tänään huomasin, että on olemassa myös toinen vasemmistolainen edustajistovaalilista. Jyväskylän amk:in opiskelijakunta JAMKOn vaaleissa on nimittäin ehdolla olevat kolme miekkosta. Heidän vaaliteemansa vaikuttavat tutuilta: Reilua Kauppaa, parempaa terveydenhuoltoa, parempia jäsenpalveluita, viestintää ja näkyvyyttä.

Vaalisivuja selatessa iski erityisesti silmään tamperelaisten yhdistymässä olevien opiskelijakuntien yhteisen vaalin ehdokaslista. Ehdokkailla ei ole mahdollisuutta järjestäytyä listoiksi, sillä se on tehty mahdottomaksi sääntöjen puitteissa. Käytössä on suora henkilövaali. Toki varmaan kampanjoida saa, mutta liittoutumisesta ei ole listojen puutteen vuoksi maksimaalista hyötyä.

Toinen näistä yhdistyvistä opiskelijakunnista on pitänytkin esillä sitä, ettei opiskelijakuntaan saa tuoda politiikkaa. Tällä tarkoitetaankin puoluepolitiikkaa; ei yleistä käsitystä siitä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on aina poliittista. Allekirjoitan edelleen sen mitä kirjoitin nuorisotutkimusverkoston artikkelissani vuonna 2008.

Vasemmisto-opiskelijat pitävät avointa ja poliittista keskustelua tärkeänä. Siksi yhtenä valtakunnallisena teemana onkin mainita, ettei yleistä opiskelija-aatetta tai opiskelijan etua ei ole olemassa vaan kaikkien edustajiston jäsenten päätösten takana on arvovalintoja.

Vaikket äänestäisikään esimerkiksi kokoomusta tai sosiaalidemokraatteja näissä vaaleissa, voi sitotumattomana esiintyvä ehdokas itse äänestää ja vaalia samoja arvoja sitten tultuaan valituksi edustajistoon. Meitä äänestämällä tiedät mitä arvoja äänestät.